Viimeisimmän merkinnän jälkeen on pelkkää mustaa. 

En muista mitään.

Lopulta talven sydämessä havahdun

kun käteeni tartutaan

kun otsaani suudellaan

(luulit mun nukkuvan)

kun korvaani kuiskataan

"Miten tässä kävi näin"

Ja mä hymyilin. Luoja kuinka mä hymyilin.

(Sä sait mut tulemaan. Ensimmäistä kertaa.

En tiennyt sen kerran olevan viimeinen)